Terveydenhuollon jätehuollossa on tapahtunut isoja muutoksia viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Lisäksi vauhti on kiihtynyt entisestään monitasoisten uudistusten mukana. Vielä parikymmentä vuotta sitten sairaalat polttivat itse omat riskijätteensä ja kaatopaikkaa käytettiin ahkerasti loppusijoitukseen.
Nyt Suomessa rakennetaan sairaaloita enemmän kuin vuosiin, ja niiden suunnitteluvaiheessa ei aina ehditä tai osata kiinnittää huomiota siihen yksittäiseen jätejakeeseen, jonka reitti on mietittävä aina loppukäsittelyyn saakka. Huono suunnittelu tarkoittaa sitä, että rakennuksen monikymmenvuotisen elinkaaren aikana muodostuu korkeita ja turhia kustannuksia jätehuollossa.
Olen tehnyt terveydenhuoltoon 2-3 vuoden ajan asiantuntijapalvelua eli olen kartoittanut jätehuoltoa, päivittänyt uusia jäteohjeita ja miettinyt keräystapoja ja -välineitä. Lisäksi olen huolehtinut kemikaalien ja vaarallisten jätteiden osalta varastoinnin, pakkaamisen ja merkitsemisen parantamisesta sekä kouluttanut satoja terveydenhuollon ammattilaisia eri sairaanhoitopiireissä.
Olen huomannut, että sairaaloissa resurssit ympäristöpuolella ovat todella niukat ja siellä yritetään keskittyä oleelliseen eli potilastyöhön. Hoidon yhteydessä kuitenkin syntyy monenlaista jätettä, joka ei todellakaan ole tavanomaista kodin jätettä. Sairaalassa kuitenkin kohdataan ja hoidetaan ihmisen koko elinkaari alusta loppuun saakka.
Koska toimin ulkopuolisena, ei hoitotyössä olevana henkilönä, minun on helpompi keskittyä pelkästään jätehuoltoon. Ymmärrystä toimenpiteistä on toki hankittava kysymyksin sekä havainnoin henkilökunnalta, jotta jätteen laadusta saa riittävän selvyyden. Olen tavannutkin työssäni upeita ja osaavia ammattilaisia sekä saanut yhteyshenkilöitä, joiden osaaminen on antanut merkittävää tukea, sillä jätehuolto on myös yhteistyön ketjutusta. Yhteyshenkilöitä on niin hoitajissa, laitoshuollossa, tekniikassa, laboratoriossa, kuljetuksissa, sairaalahygieniahenkilöissä kuin myös jätehuoltoyrityksissä sekä käsittelypaikkojen henkilöstössä. Jätteistä huolehditaan ensisijaisesti työ- ja potilasturvallisuus edellä.
Lainsäädännön muutosten vuoksi terveydenhuollossa syntyvien erityisjätteiden loppukäsittely tuotti runsaasti päänvaivaa reilu vuosi sitten, mutta siihenkin saimme yhteistyöllä aikaan toimivia ratkaisuja, jotka eivät lisänneet hoitajien työkuormitusta.
Olenkin huomannut, että yksittäisten sekä harvemmin syntyvien jätteiden osalta on tärkeää, että toimintamalli ja ohjeistus on olemassa. On tärkeää, että esimerkiksi sairaalassa on mietitty, mihin infuusioletkut, turvaneulat tai lagenulat lajitellaan.
Terveydenhuollon ammattilainen ei aina työskentele samassa työyksikössä, vaan voi viedä osaamistaan ja ammattitaitoaan sujuvasti myös muualle. Jätehallinta on myös osa ammattitaitoa ja siksi eri työyksiköissä ohjeistus tulee olla yhteneväinen. Epätietoisuus esimerkiksi värikoodauksesta tai muista pakkaustavoista voi aiheuttaa ison riskin, josta keskustellaan pahimmillaan iltapäivälehtien etusivulla.
Olen työssäni saanut huomata myös sen, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat oma-aloitteisia ja tarkkoja. Silloin kun ohjeistus on selkeä, homma toimii!
Työpäivät terveydenhuollossa ovat usein hektisiä eikä aikaa voi käyttää määrättömästi opiskeluun. Siksi tiiviit infotilaisuudet yhdistettynä hyviin opastuksiin ovat parhaita. Tärkeää on myös muistaa se, että kertakäyttötuotteet hoitotyössä lisääntyvät yhä ja jätemäärä sen myötä. Siksi kierrätettäviä materiaaleja kerätään jatkossa entistä enemmän talteen.
Toivonkin, että terveydenhuollon yksiköiden hankintaorganisaatioissa huolehdittaisiin materiaalitietoudesta, sillä se edistää kierrätysosaamista.
