22.11.2019 |

Suomi on jäänyt luokalle ympäristöasioissa

Me suomalaiset saamme olla ylpeitä monista asioista, mutta jätteiden kierrättämisessä meillä ei ole kovin paljon ylpeydenaiheita. Olemme kyllä tarmokkaasti hoitaneet jätteet pois kaatopaikoilta EU:sta tulleen ohjauksen myötä, mutta ponnistelumme ovat jääneet puolitiehen. Jätteiden polttaminen energiaksi ei ole kierrätystä, vaan kierrätys tarkoittaa sitä, että aiemmin jätteenä tunnetut materiaalit hyödynnetään materiaalina – ei energiana.

Euroopan Unioni on asettanut Suomen ns. Early Warning -menettelyyn, koska meillä materiaalikierrätys ei ole edistynyt toivotulla tavalla. Käytännössä kierrätysasteemme on polkenut paikoillaan viimeiset kymmenen vuotta ja nyt voin melkoisella varmuudella sanoa, että emme tule saavuttamaan tulevien vuosien kierrätystavoitteitamme. Olemme jääneet luokalle ympäristöasioissa.

Kiertotalous on meille valtava mahdollisuus ja Suomi haluaa profiloitua kiertotalouden mallimaana.

Hienoa! Meillä on siihen hyvät valmiudet, mutta keinosta tavoitteeseen pääsyksi pitäisi päästä yhteisymmärrykseen.

Olen toiminut jätehuoltoalalla yli 25 vuoden ajan ja olen saanut todistaa siirtymää perinteisestä jätehuollosta materiaalitalouteen. Tänä aikana jätteet ovat muuttuneet ongelmasta raaka-aineeksi ja koko alan status on muuttunut hygieniauhan torjumisesta vastuulliseksi liiketoiminnaksi ja osaksi edelläkävijäyritysten strategioita. Silti meillä kierrätyksen haasteet yritetään ratkaista pakon ja regulaation kautta vahvalla julkisen sektorin ohjauksella. Mielestäni tämä tie on jo käyty loppuun – nyt tarvitaan taloudellisesti kestäviä vastuullisia ratkaisuja, jotka pohjaavat eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja keskinäisiin ekosysteemeihin.

Konkretisoin tilannetta muovijätteen kautta.

Meillä Suomessa muovipakkauksista kiertää alle kolmannes, mutta EU:sta tulleen tavoitteen mukaan niistä pitäisi saada kiertoon 50 % vuonna 2025. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuhansia tonneja muovia pitäisi saada pois poltosta materiaalikierrätykseen. Aikamoinen haaste – eikö?

Me L&T:llä olemme halunneet kantaa kortemme kekoon tämän haasteen ratkaisemiseksi ja käynnistimme Muovimuuvin, jonka tavoitteena on muovinkeräyksen mahdollistaminen miljoonalle suomalaiselle ja yritysmuovien kierrätyksen lisääminen.

Tämä ei ole ollut aivan yksinkertaista, koska Suomessa kotitalousjätteet ovat kuntien vastuulla ja kunnat päättävät, millaisia kierrätyspalveluita heidän asukkailleen saa tarjota. Osa kunnista – viimeisimpänä Kerava - on kuitenkin lähtenyt innolla mukaan muuviin ja päättänyt mahdollistaa sen, että saamme tarjota muovinkeräyspalvelua taloyhtiöille ja kotitalouksille. Näissä kunnissa Muovimuuvin vastaanotto on ollut todella ilahduttava ja suomalaiset ovat innostuneet kierrättämään muovipakkauksia omilla kotipihoillaan. Tällä hetkellä olemmekin tavoitteessamme jo reilusti yli puolen välin.

Yrityspuolella vastaanotto on ollut myös huikea ja erilaisia muuveja tehdään parhaillaankin eri puolilla Suomea. Yhdessä muovijätteen tuottajien ja muoviteollisuuden kanssa olemme onnistuneet löytämään aiemmin polttoon menneitä materiaalivirtoja, jotka pystytään nyt käsittelemään laadukkaaksi raaka-aineeksi ja hyödyntämään kotimaisessa muoviteollisuudessa uusissa muovituotteissa. Mielenkiintoinen esimerkki on esimerkiksi Keskon ja Orthexin kanssa valmistamamme uusiomuovikukkaruukku, jonka tarinan voit lukea täältä.  Tästä voi päätellä sen, että kysyntää kierrätykselle kyllä riittää.

Samaan aikaan yhteiskunta on Ympäristöministeriön johdolla hahmottelemassa ratkaisua, jossa julkisen sektorin roolia pakkausten keräyksessä halutaan kasvattaa.

Miksi näin? Eikö tämä valtava haaste - tai minusta jopa mahdollisuus - vaadi eri toimijoiden yhteistyötä, kannustusta ja innovaatioita? Julkinen sektori ei ole investoimassa yhteenkään ekologiseen keräysautoon tai uuteen kierrätyslaitokseen. Yrityksillä näihin investointeihin on halu ja imu, mutta toteutuakseen ne vaativat myös markkinoita ja mahdollisuutta toimia taloudellisesti kestävästi.

On kovin turhauttavaa, että tätä tilannetta yritetään korjata uudistamalla taas kerran jätelakia, jonka ydinkysymykseksi tuntuu jälleen nousevan kuntien rooli raaka-aineiden kuljettajana. Erikoista on myös se, että kuntien muut perustehtävät voidaan kyllä ulkoistaa surutta, mutta esimerkiksi pakkausmateriaalien kuljetuspalvelut koetaan kuntien ydintehtäväksi.

Ei nämä asiat kyllä näin ratkea.

Ympäristön kannalta kestävät ratkaisut vaativat myös taloudellisesti kestäviä valintoja sekä rakentavaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kiertotalous toteutuu käytännössä vain uusimalla vanhat asenteet kokonaan, niiden kierrättäminen ei enää riitä.

 

Siirry tietopankkiin