Jätehierarkia, suomalaiselta nimeltään etusijajärjestys, sitoo kaikkia organisaatioita. Etusijajärjestys on jätelainsäädännön työkalu, jonka avulla on tavoiteltu yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätysastetta vuoden 2016 alkuun mennessä.
Suomessa kierrätysaste jäi 41 prosenttiin vuonna 2015, joten emme aivan päässeet tavoitteeseen asti. Nyt EU:ssa on ehdotettu, että kierrätysvelvoite nostettaisiin 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä, ja siitä edelleen 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tehtävää siis vielä riittää.
Hyvä puoli asiassa on se, että etusijajärjestyksen noudattaminen – ja sitä kautta myös lajittelu – tulee yrityksille edullisemmaksi kuin kaikkien jätteiden ohjaaminen sekajätteeseen, jonka käsittelymaksu on kymmeniä prosentteja kierrätysjakeiden käsittelymaksua kalliimpi. Järkevällä lajittelulla voi siis säästää rahaa.
Mitä jätehierarkialla tai etujärjestyksellä tarkoitetaan?
Etusijajärjestykseen kuuluu paljon muutakin kuin kierrätys ja lajittelu. Ennen kuin jätteet ohjataan kierrätykseen, on pyrittävä ehkäisemään jätteen syntyä ja uudelleenkäyttämään mahdollisimman paljon jo valmistettuja materiaaleja ja tuotteita.
Yleensä etusijajärjestys kuvataan kärjellään seisovana kolmiona, joka on jaettu viiteen osaan: Jätteen synnyn ehkäisy, Uudelleenkäyttö, Kierrätys, Muu hyödyntäminen ja Loppukäsittely.
1. Jätteen synnyn ehkäisy
Etusijajärjestyksen noudattaminen on syytä aloittaa jo ennen kuin jätettä edes syntyy. Esimerkiksi tuotantolaitoksissa voidaan huomioida jo suunnitteluvaiheessa, että tuotteen valmistukseen kulutetaan mahdollisimman vähän raaka-ainetta ja sitä ei pakattaisi tarpeettoman paljon.
Muutenkin tavoitteena on, että tuotannossa syntyisi mahdollisimman vähän hukkaa ja hävikkiä. Näin jätehierarkiaa voi toteuttaa omassa toiminnassaan ihan ylätasolta asti.
2. Uudelleenkäyttö
Jos yritys valmistaa tai maahantuo tuotteita, niiden olisi hyvä olla korjattavia ja kestäviä. Mitä kestävämpi tuote on ja mitä paremmin siihen saa varaosia, sitä pidempi käyttöikä sillä on. Näin jätettä syntyy vähemmän ja etusijajärjestys toteutuu. Tähän voivat kaikki vaikuttaa suosimalla tuotteita, jotka ovat helposti korjattavissa.
Hyvä esimerkki uudelleenkäytettävästä tuotteesta on kuormalava, jonka elinkaari pitenee huomattavasti kunnostuksen myötä.
3. Kierrätys
Kun jätettä syntyy, sen kierrättäminen kannattaa tehdä helpoksi, jotta raaka-aineet saadaan mahdollisimman hyvin hyötykäyttöön. Mitä enemmän yrityksellä on keräysvälineitä eri lajittelujakeille, sitä paremmin jätehierarkia toteutuu. Paperi, pahvi, kartonki, kalvomuovi, metalli, lasi ja prosessijätteet on kaikki lajiteltava omiin keräysvälineisiinsä.
4. Muu hyödyntäminen
Silloin kun jätettä ei voida kierrättää materiaalina, sen energia voidaan ottaa talteen polttamalla. Tämän ei kuitenkaan tulisi olla ensisijainen ratkaisu, sillä 50 prosentin kierrätystavoite ei toteudu, jos suurin osa jätteistä ohjataan polttoon.
5. Loppukäsittely
Viimeinen askel jätehierarkiassa on jätteen vieminen kaatopaikalle. Tämä soveltuu vain pienelle osalle jätettä, koska vuoden 2016 vuoden alussa astui voimaan orgaanisten jätteiden kaatopaikkakielto. Sen johdosta kaatopaikoille ei voi viedä jätettä, joka sisältää yli 10 paino-% orgaanista hiiltä, vaan se on ohjattava polttoon tai kierrätykseen.
Kierrätä, korjaa, käytä uudelleen
Jätehierarkian noudattamisessa olennaista on suosia korjattavia ja uudelleenkäytettäviä tuotteita, sekä vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Ja kun jätettä syntyy, se kannattaa lajitella huolella. Näin yritys voi samalla säästää jätehuollon kustannuksissa.
Kiinnostaako kiertotalous? Tilaa blogitekstit suoraan sähköpostiisi alta.
