Vuosi sitten elämässäni kääntyi uusi sivu. Odgers Berndtsonin järjestämän CEO X 1 Day -kilpailun voittajana pääsin viettämään päivän L&T:n toimitusjohtajan Pekka Ojanpään varjona ja siitä käynnistyi matka, josta osasin silloin vain haaveilla. Kohta Pekan varjosta L&T:n maailmaa katsovat päivän ajan taas uudet uteliaat silmät, mutta vielä on aika päivittää meikäläisen tilanne. Miten minulle kävi tuon päivän jälkeen?
Muistan olleeni aika väsynyt, kun palasin Helsingistä takaisin Lappeenrannan kaksiooni CEO X 1 day –päivän jälkeen. Aamulla ensimmäisenä olin istunut L&T:n talousjohtaja Timo Leinosen kanssa käyden läpi mahdollisia graduaiheita ja palaverin lopputulos oli lähinnä rohkaiseva ”eiköhän me jotain keksitä”. Tavoitteenani oli viimeistellä kurssit kesään mennessä ja aloittaa saman tien gradun kirjoittaminen, mikä toteutuikin lopulta yllättävän hyvin.
Kesäkuussa istuin taas Tikanpesän neukkarissa Timon ja tulevan ohjaajani, Ympäristöpalveluiden kehityspäällikön Sebastian Aniszewskin kanssa miettimässä, mikä aihe parhaiten vastaisi L&T:n tarpeita ja minun osaamista. Neljän tapaamisen jälkeen olimme jo siinä pisteessä, että heinäkuun ensimmäisenä maanantaina tämän opiskelijan viimeinen puristus ennen valmistumista oli alkamassa. Sain aikaa kokonaiset neljä kuukautta, sillä eihän gradun tekeminen sen enempää vaadi. Ja eihän se vaatinut.
Aiheekseni valikoitui lopulta asiakaskannattavuuden määrittäminen jäteauton reitillä - joskin tähän muotoon päädyttiin vasta jossakin syyskuun tietämillä. Sain L&T:n puolesta työkoneen ja oikeuden varata aina yhden työpisteen aamuisin Tikanpesästä. Joustava työpisteiden jako sai välillä aikaan sen, että saatoin kirjoittaa graduani toimitusjohtajan vieressä, mitä kavereiden taisi olla hankala uskoa. Alusta asti minulle oli selvää, että suhtauduin lopputyöhöni kuin mihin tahansa säännölliseen työhön. Tein säännöllisiä noin kahdeksan tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa ja hommat etenivät siten tasaisesti. Lokakuun puolen välin jälkeen pääsin jo esittelemään tuloksia.
”Mitäs Tomi sinulla oli seuraavaksi suunnitelmissa?” kysyi Sebastian, kun graduni oli valmis lähtemään arvosteltavaksi. ”Töitä pitäisi saada”, vastasin. Sain mahdollisuuden: 20 minuuttia aikaa vakuuttaa Ympäristöpalveluiden johtoryhmä siitä, että graduni tuloksista saisi hyvän projektin. Ja kyllähän siitä sai.
Aloitin määräaikaisena projektityöntekijänä marraskuun lopulla, tavoitteenani laskea asiakaskannattavuus kaikilla reiteillä kaikille palveluille. Projektin lisäksi vastasin hinnastojen päivittämisestä ja joistakin pienemmistä juoksevista asioista. Yhden alku oli myös toisen loppu, sillä jouluna pääsin nostelemaan maljoja KTM-tutkinnon kunniaksi. Opiskelijastatuksen menettäminen ei onneksi haitannut, sillä töitä riitti. Tammikuun lopulla sain suunniteltavaksi Ympäristöpalveluiden strategiaa esittelevät messut ensin vuoden 2017 kick-off -tapahtumaan ja sen jälkeen kuudelle eri paikkakunnalle jalkautuvaan kiertueeseen.
Helmikuun puolessa välissä minulle avautui mahdollisuus hakea Business Analystin rooliin Uudet palvelut ja kehitys -tiimiin. Ja niinhän siinä kävi, että maaliskuun 1. päivänä, tasan 345 päivää siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran Tikanpesässä vierailin ja vietin päivän toimitusjohtaja Pekan kanssa, kirjoitin ensimmäisen vakituisen työsopimukseni. Työ gradusta lähteneen projektin parissa jatkuu ja hinnoittelun kehittämisen lisäksi olen nyt mukana myös uuden L&T:n asiakkaille tarkoitetun palvelun, Ympäristönetin viimeistelyssä.
Twiittasin vuosi sitten toimitusjohtajapäivän päätteeksi seuraavasti: ”Päivä päättyi toivottuun kvanttitilaan: takki on samaan aikaan tyhjä ja todella täysi”. Toivotan samanlaista tunnetta nyt uudelle tutustujalle! Viime vuodesta voisin puolestani twiitata vähän samanlaisesti: Vuosi päätyi toivottuun kvanttitilaan: työt on samaan aikaan tehty ja vasta todella alussa.
