Kieltojen sijaan tarvitaan älykästä regulaatiota uusiomuovimarkkinan ja innovaatioiden edistämiseksi.
L&T ja Neste järjestivät heinäkuun helteillä Porin Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden muovista otsikolla ”Älä tule paha muovi, tule hyvä muovi”. Keskusteluun osallistuivat L&T:n ja Nesteen edustajien lisäksi
Miapetra Kumpula-Natri
Euroopan Parlamentista,
Saara-Sofia Siren
ja
Ville Niinistö
Suomen Eduskunnasta sekä
Mari Pantsar
Sitrasta. Tilaisuuden moderoi Taru Tujunen Ellun Kanoista. Värikäs ja antoisa keskustelu toi hyvin esiin muoviaiheen laajuuden ja haasteet kokonaisvaltaiselle lähestymiselle.
Keskustelu muovin ympärillä on jatkunut vilkkaana koko vuoden ja lähestymiskulmia on ollut tarjolla runsaasti. Merten roskaantuminen ja vesistöjen mikromuovit ovat huolestuttavia esimerkkejä siitä, millaista jälkeä ihmisen toiminnasta aiheutuu koko ekosysteemille. Muovit ovat pieni - mutta tokikin näkyvin - osa elinympäristöämme pilaavista vuodoista, joihin pitää puuttua ympäristövalvonnan keinoin ja varsinkin kehittyvissä maissa rakentamalla asianmukainen jätteen keräämis- ja hyödyntämisinfra.
Ympäristönsuojelullinen näkökulma muovin ympärillä on relevantti, mutta samalla pitää varmistaa, ettei demonisoida keskeistä materiaalia ja teollisuuden alaa, jonka hyödyt ovat moninkertaiset esiin nostettuihin haittoihin verrattuna. Suomen tyyppisissä kehittyneissä talouksissa lainsäätäjien ei pitäisi tyytyä pelkästään populistisiin ja pistemäisiin kieltoihin (kuten esim. muovikassien kieltäminen), vaan pyrkiä löytämään koko arvoketjuun vaikuttavia toimenpiteitä.
Tämä regulatiivinen haaste tuli hyvin esille Suomi Areenan paneelikeskustelussa. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että regulaatiota eli kierrätystavoitteita, keppejä ja porkkanoita tarvitaan. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että tämän kaiken pitäisi johtaa siihen, että muovi palautuu uudelleen käyttöön mahdollisimman korkealla jalostusasteella.
Muovi on mahdollisuus
Kiertotalous ei ole ensisijaisesti ympäristöpolitiikkaa vaan talouspolitiikkaa. Kiertotalouden näkökulmasta suurin muoviin liittyvä haaste on se, että 95 % muovipakkausten arvosta, EU:n arvion mukaan 70-105 miljardia euroa, menetetään vuosittain hautaamalla muovia kaatopaikoille ja polttamalla sitä sekajätteen joukossa.
Muovin kierrätys ei ole Euroopassa kehittynyt toivotusti, koska ainoastaan 6 % Euroopan muovikysynnästä kyetään kattamaan uusiomuovilla.
EU:lla ei ole käsissä muoviongelma vaan muovimahdollisuus.
Euroopassa tuotetaan arvion mukaan vuosittain 26 miljoonaa tonnia muovijätettä, joka voitaisiin palauttaa uusilla teknologia- ja palveluratkaisuilla teollisuuden raaka-aineeksi. Jos politiikkatoimien fokus on esiin nostettujen ympäristöhaittojen vähentämisessä, menetetään jälleen kerran liiketoiminnan dynaamiset vaikutukset synnyttää uusia työpaikkoja ja investointeja, mutta ennen kaikkea mahdollisuus luoda uusia teknologioita, joilla ratkaistaan muoviongelmia siellä missä niitä on.
10 miljardin euron investoinnit
L&T liittyi vastikään laajaan koalitioon, joka koostuu europpalaisista järjestöistä ja yrityksistä. Koalition julkilausumassa peräänkuulutetaan toimenpiteitä muovien uusiokäytön edistämiseksi Euroopassa. Eurooppalaiset kierrätysratkaisut ja nielut ovat nyt entistäkin kriittisempiä, kun Kiina on ryhtynyt rajoittamaan länsimaista tulevien jätteiden vastaanottoa ja investoimaan omiin kierrätysratkaisuihinsa.
Jos Euroopassa asetettaisiin muoviteollisuudelle sekoitevelvoite käyttää uusiomuovia muovituotteissa ja –pakkauksissa, se synnyttäisi uusia eurooppalaisia nieluja uusiomuoville ja vauhdittaisi investointeja koko arvoketjussa aina syntypaikkalajittelusta uusiin teknologioihin. Jos sekoitevelvoite asetettaisiin 30 % tasolle vuoteen 2025 mennessä, se synnyttäisi 10 miljoonan tonnin uusiomuovimarkkinan Euroopaan ja merkitsi arviolta 10 miljardin euron investointeja muovin kierrätykseen.
Vaikuttavia politiikkatoimia toivotaan
Muovi ei siis ole ongelma, vaan ongelma on meissä ihmisissä. Muovista emme pääse eroon, eikä se ole tavoiteltavaakaan. Muovin kulutuksen arvioidaan maailmanlaajuisesti kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä yli 600 miljoonaan tonniin. Pilli- ja muovikassikieltojen sijaan tarvitaan määrätietoisia politiikkatoimia, joiden tuella eurooppalainen teollisuus pystyisi hyödyntämään liikkeelle laskemansa muovit entistä tehokkaammin.
Teollisten uusiomuovin hyödyntäjien lisäksi tarvitaan L&T:n ja Nesteen kaltaisia toimijoita, jotka etsivät aktiivisesti ratkaisuja muovikysymykseen koko arvoketjun varrelta. L&T:n roolina on ketjun alkupäässä tarjota entistä helpompaa ja tarkempaa syntypaikkalajittelua sekä muovin puhdistus- ja käsittelykapasiteettia, jotta jätemuovi saadaan teollisesti hyödynnettävään muotoon. Materiaalikierrätyksen jälkeen jää sitten vielä runsaasti sellaisia muoveja (seka- ja epäpuhtaat materiaalit), joista Neste voi jatkojalostaa liikennepolttoaineita ja kemikaaleja. Eli ratkaisut ovat käsissämme, jos tahtoa löytyy.
Ympäristöministeriön asettamassa yhteistyöryhmässä laaditaan parhaillaan tiekarttaa toimenpiteistä, joihin Suomessa tulisi muovikysymyksessä keskittyä. Toivottavasti tässä työssä vahva painotus olisi keinoissa, joilla muovi saadaan talteen ja palautettua teollisuuden raaka-aineiksi mahdollisimman tehokkaasti.
