Työvoimapula on ollut siivousalan ongelma aina, mutta tänä päivänä painimme haasteen kanssa yhä enenevässä määrin siivousalan työnantajana. Haastavaan tilanteeseen on useita syitä, joista osaan voimme vaikuttaa ja osaan emme. Yksi niistä asioista, joihin voimme vaikuttaa, on se millaisen mielikuvan maalaamme siivoojasta ja kuka kelpaa siivoojaksi.
L&T:llä on joka päivä avoinna noin sata työpaikkaa, joista suurin osa koskee siivousalan töitä. Teemme vuosittain satoja siivoojien rekrytointeja ja kohtaamme vähintään viikoittain tilanteen, jossa sopivaa siivoojaa ei tahdo löytyä asiakaskohteeseemme. Mistä tämä haastava tilanne johtuu?
Siivousalalla kilpailemme samasta työvoimasta kauppojen ja ravintoloiden kanssa, sillä palkkataso on kutakuinkin sama. Siksi on luonnollista, että osa nuorista potentiaalisista työntekijöistä päätyvät baareihin blokkareiksi tai kauppojen kassoille siivoustyön sijaan.
Lisäksi tietynlainen vaihtuvuus kuuluu vahvasti alamme elämään emmekä voi siihen juurikaan vaikuttaa. Tietty osa ihmisistä tekee siivoustyötä jo alun perin väliaikaisesti. Toiset odottavat opiskelupaikkaa ja toiset haluavat lisätienestiä ulkomaan matkaa varten.
Se mikä meidän alallamme aiheuttaa kolmannen spesiaalin haasteensa on se, että olemme tottuneet tietynlaisiin siivoojiin. Mielikuvissamme perinteinen ihannesiivooja on suomalainen keski-ikäinen nainen, joka tekee työnsä hiljaa ja moitteetta. Hän saapuu tukka nutturalla työvaatteissaan siivoamaan toimiston tai kaupan iltahämärässä ja häipyy yhtä vähin äänin kotiin. Harmillinen fakta vain on tänä päivänä se, että näitä mielikuviemme siivoojia ei enää ole markkinoilla samalla tavalla tarjolla kuin muutama vuosikymmen sitten.
Olen ollut alalla kauan ja nähnyt tämän muutoksen tapahtuvan. Mielikuvamme juontaa juurensa siihen, kun aikanaan siivoustöitä todella tehtiin suurelta osin iltatöinä. Ja tuolloin siivoojien joukossa oli paljon kotirouvia, jotka halusivat iltaisin siivota muutaman tunnin ja ansaita omaa rahaa. He huolehtivat päivällä ensin kodin kuntoon ja illalla he siivosivat asiakkaiden jälkiä.
Nyt sekä työaika että työvoima ovat muuttuneet. Pääsääntöisesti toimistot ja kauppakeskukset siivotaan silloin kun ne ovat auki. Kotiäiti-porukka on poistunut markkinoilta. Lisäksi yhteiskunta on muuttunut siinä, että nuoria kannustetaan sukupuolesta riippumatta kouluttautumaan entistä korkeammalle. Siivoojan työ ei ole kenenkään loppuelämän unelmatyö. Eikä kotirouvia enää synny yhtä lailla kuin ennen, sillä nuoret naisetkin kouluttautuvat ja luovat uraa.
Myös ala itse on osin syyllinen tilanteeseen, koska emme ole osanneet markkinoida siivoustyötä oikein. Siivoustyö on tänä päivänä paljon muutakin kuin sitä, että siivotaan tiloja mahdollisimman huomaamattomana. Se on parhaimmillaan asiakaspalvelua, johon liittyy esimerkiksi aulatyöskentelyä, kahvitusta tai vaikkapa hyllytystä kaupoissa. Siksi meillä L&T:lläkin puhumme siivous- ja tukipalveluista.
Mutta palataan takaisin työvoimapulaan. Kun kerran kotirouvia ei ole enää saatavilla, ketä meille olisi sitten töihin tulossa?
Tänä päivänä potentiaalisin työvoima löytyy ulkomaalaistaustaisten henkilöiden joukosta. Heidän on vaikea päästä kielitaitonsa tai vaikkapa ennakkoluulojen vuoksi muihin töihin, vaikka olisivat kotimaassaan korkeasti koulutettuja. Siivousfirmaan on suhteessa helpompi päästä töihin.
Harmillista on se, että ulkomaalaiset työntekijät eivät aina ole kaikkein halutuimpia ihannesiivoojia, koska he eivät vastaa perinteistä mielikuvaa. Siksi listasin muutamia positiivisia puolia, joita olen huomannut työntekijöissämme, jotka ovat muuttaneet ulkomailta Suomeen:
1) Ulkomaalaistaustaiset ihmiset usein tarvitsevat ihan oikeasti saamansa työn ja he haluavat pitää työn, mikä näkyy mm. joustavuutena ja ahkeruutena.
2) Monissa kulttuureissa positiivinen palveluasenne tulee luonnostaan ja hymyilevät kasvot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
3) Ulkomaalaistaustaiset siivoojat ovat sopeutuneet ainakin meillä hienosti muuhun työporukkaan. Heihin suhtaudutaan ihan kuten kantasuomalaisiinkin työkavereihin. Pääkaupunkiseudulla melkeinpä puolet siivoojista on ulkomaalaistaustaisia eli se on ihan arkea jo.
4) Olen oppinut paljon eri kulttuureista ja tavoista ulkomaalaisilta työntekijöiltämme. Esimerkiksi afrikkalaisissa kulttuureissa on tyypillisesti heimopäällikkö ja on tärkeää tunnistaa kuka se on. Hänen kauttaan saamme viestin perille kaikille. Tarvitsisimme ihan ehdottomasti esimiehiksi juurikin maahanmuuttajia, jotta voisimme ymmärtää yhä paremmin eri kulttuureita ja saada tietoutta lisää.
5) Ulkomaalaistaustaisilla työntekijöillä on usein halua edetä urallaan ja meillä se on myös mahdollista. Tiedämme, että monet heistä ovat korkeasti koulutettuja omassa maassaan. Siksi haluamme kannustaa yhä enemmän siihen suuntaan, että heillä on mahdollisuus päästä myös muihin tehtäviin. Ja tällaisia esimerkkejä meillä työskentelee jo! Ensimmäinen edellytys on useimmiten se, että oppii vähän paremmin puhumaan suomea.
Joten mitä mieltä olette? Voisimmeko jo päivittää mielikuvamme ihannesiivoojasta 2010-luvulle?
Tässä yhden maahanmuuttajataustaisen siivoojan hieno tarina:
