Porilainen prosessipuhdistaja Sami Viitasaari pääsi syksyllä Färsaarille edustamaan ammattiliitto PAMia sekä L&T:tä. Lue huumorintajuisen ammattimiehen matkakertomus reissulta ja katso upeat kuvat.
"Terve Sami, kiinnostaisko sua lähtee kolmen viikon päästä Färsaarille muutamaks päiväks?"
Soittaja oli ammattiliitto PAMin kiinteistöpalvelualan sopimusasiantuntija Tarja Pajuniemi.
"Siellä järjestetään SUNin eli Pohjoismaiden palvelualojen liittojen tapaaminen ja me haluttais sut sinne mukaan edustamaan PAMia ja Lassila & Tikanojaa. Tapaamisen aihe olis digitalisaatio työssäsi nyt ja tulevaisuudessa. Mitäs sanot, lähdetkö mukaan?"
No vastauksen antaminen oli helppoa: Tottakai lähtisin! Olisihan se mielettömän hienoa päästä tutustumaan pohjoismaisiin kollegoihin ja keskustelemaan, miten digiasiat näkyvät heidän arjessa. Bonuksena tulisi vielä tietysti se, että pääsisin paikkaan, jonne ei varmasti muuten tulisi lähdettyä. Arkeni Suomessa on raakaa työtä prosessipuhdistajana Porissa, joten pieni reissu toisi sille myös vastapainoa. Toimin myös varaluottamusmiehenä Länsi-Suomen alueella.
Ensitöikseni minun piti katsoa, että missäs ne Färsaaret tarkalleen sijaitsevatkaan. Totesin niiden sijaitsevan, no, keskellä ei mitään. Siis ei yhtään mitään. Tai no keskellä Atlanttia kyllä. Google puolestaan osasi kertoa, että siellä sataa lähes aina, ainakin matkan ajankohtana eli lokakuussa. Golfvirran ansiosta lämpötila kuitenkin pysyy aina vähän plussan puolella, vuodenajasta riippumatta. Tuumin, että perinteistä suomalaista juhannussäätä olisi siis tiedossa.
Oho ja wau!
Lähdimme matkaan Helsingistä, josta lennettiin ensin pari tuntia Kööpenhaminaan. Köpiksestä lensimme sitten toiset kaksi tuntia Vagarin saarelle, jossa Färsaarten ainoa lentokenttä sijaitsee.
Ensimmäinen reaktioni paikan päällä oli: "Oho, täällähän on vuoria ja niissä on vihreät rinteet!".
Olin päässäni kuvitellut paikan hyvin tasaiseksi, kivikkoiseksi ja harmaaksi, mutta paikka osoittautui aivan toisenlaiseksi. Hyppäsimme lentokentältä bussiin ja otimme suunnan pääkaupunki Torshavniin.
Jos ensivaikutelmani oli oho, niin bussimatkalla se muuttui wauksi! On vaikea kuvailla, miltä näyttää, kun vuorilta valuu kymmeniä sadevesistä muodostuneita vesiputouksia. Siinä oli kyllä suomipoika ihmeissään!
Oikeastaan tämä Wau-fiilis ei loppunut missään vaiheessa. Vihreitä vuoria, vesiputouksia, puroja, lampaita ja poneja rinteillä vapaana ja sitten ne talot... Ne olivat hyvin simppeleitä ja ulkonäöltään jotain muuta kuin perinteiset skandinaaviset mökit.
Ammattitaitoiset tulkit itse kokouksessa apuna
Ajattelin ennen kokouksen alkua, miten jaksan istua kokouksissa ja keskittyä ryhmätöihin, kun keskustelukieli on tanska. Vaikka ruotsia jotenkin ymmärränkin, niin kyllä se myytti kuumasta perunasta suussa pitää paikkansa. Onneksemme meille oli järjestetty tulkit, jotka todella ammattitaitoisesti puolin ja toisin käänsivät puheemme. Olipahan sekin omanlaisensa kokemus! Digitalisaatio aiheena ja sen esiin tuomat esimerkit herättivät niin paljon ajatuksia, että kyllä siinä muut asiat unohtuivat.
Viimeinen päivä oli pyhitetty pienelle retkelle. Kävimme bussilla viidellä saarella, joille pääsi vedenalaisia tunneleita pitkin. Päivän ohjelmaa ei meille avattu ja odotuksissa olikin, että mahdettaisiinko nähdä valaita taikka lunneja. No näitä eläimiä emme nähneet eikä paikallisväestö juurikaan halunnut aiheesta edes puhua. Kyse oli ilmeisesti siitä, että vaikka paikalliset olivatkin erittäin ystävällisiä, on luonto heille niin tärkeä, etteivät he halua turisteja ihan joka paikkaan. Valaista ei kukaan halunnut puhua sanaakaan enkä tätä halua itsekään sen enempää avata kuin että tiedän, miltä pallopäävalas maistuu.
Loppuyhteenvetona voin suositella Färsaaria kaikille. Lumoavan kaunis paikka, jota ei voi sanoin eikä kuvin kuvailla!
Terkuin,
Samppa Viitasaari - yhteiskunnallisesti aktiivinen, ylpeä L&T:n logon edustaja ja #ihantikkana jäsen @samppaviita
