Laki edellyttää jo nyt rakennusjätteen syntypaikkalajittelua ja erilläänpitoa, eikä uudistuva jätelaki lievennä nykyisiä vaatimuksia. Lajittelun puolesta puhuvat myös merkittävät kustannussäästöt.
Kaipaatko vinkkejä rakennustyömaan jätehuollon suunnitteluun?
Voimassa oleva jätelaki velvoittaa rakennuttajia lajittelemaan tietyt jätejakeet niiden syntypaikassa eli rakennustyömaalla. Jätteen erilläänpitovelvollisuus edellyttää, että vanhakantaisen yhden jätelavan taktiikan olisi pitänyt jäädä jo historiaan.
Silti monella työmaalla rakennusjätteen yhteen kerääminen on yhä arkipäivää.
L&T:n rakennussegmentin myyntipäällikkö Tommi Tupala muistuttaa, ettei valmistelussa oleva jätelain muutos ainakaan vähennä jo voimassa olevia vaatimuksia.
"Suomen jätelain on vastattava EU:n asettamia kierrätys- ja kiertotaloustavoitteita. Erilliskeräys on tehokkain tapa selvittää syntyvän rakennusjätteen määrä ja toimittaa materiaalit puhtaina kiertoon."
Uusi laki astunee voimaan kesällä 2021. Sen tuomia muutoksia on syytä alkaa pohtia viimeistään nyt.
Rakennusjätteen raportointivelvollisuus laajenee
Uuden jätelain merkittävimpiin muutoksiin kuuluu jätteen siirtoasiakirjavelvoitteen laajeneminen. Uutena jätelajina raportoinnin piiriin tulevat pysyvät orgaaniset yhdisteet eli POP-jäte (Persistent Organic Pollutants). Tällä hetkellä niin kutsuttu POP-asetus sisältää 25 myrkyllistä ja hitaasti hajoavaa yhdistettä tai yhdisteryhmää.
"POP-jätettä voi syntyä esimerkiksi purkutyömaalla. POP-yhdisteitä sisältävän jätteen erottelu jätelavalta jälkikäteen on lähes mahdotonta", Tupala selvittää.
Jatkossa hylkymateriaalit, kuten kierrätykseen kelpaamaton likainen villa, on vähennettävä kierrätetyn jätteen määrästä. Jätelain päivitys vaatii myös raportointijärjestelmien päivitystä, sillä käytössä olevat järjestelmät eivät mahdollista vähennyksen tekemistä.
Vain syntypaikkalajittelu vastaa lain vaatimuksiin
Raportointivelvollisuuden kiristyminen koskettaa sekä jätteen tuottajaa että käsittelijää. Jos rakennustyömaalla syntyvät jätteet kuljetetaan yhteen kerättynä jätteenkäsittelylaitokselle, eivät kummankaan osapuolen kirjanpitovaatimukset toteudu jätelain edellyttämällä tavalla. Eri materiaalien osuuksia on mahdotonta selvittää työmaakohtaisesti jälkeenpäin.
Erilliskeräyksen puolesta puhuu myös lakiin kirjattu velvollisuus noudattaa etusijajärjestystä. Sen mukaan jätteen haltijan on pyrittävä vähentämään jätteen määrää ja haitallisuutta. Syntyvä jäte on ensisijaisesti valmisteltava uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätykseen. Jätteen hyödyntäminen energiana ja viime kädessä loppusijoitus seuraavat järjestyksessä viimeisinä.
"Jätteen syntypaikkalajittelu on ainoa tapa, miten etusijajärjestys on mahdollista toteuttaa", Tupala muistuttaa.
Kierrätysasteen toteutuminen laahaa vuosia jäljessä
Vuonna 2012 voimaan astuneen valtioneuvoston asetuksen tavoitteena oli saavuttaa rakennusjätteelle 70 prosentin kierrätysaste vuoteen 2020 mennessä.
Vuosi 2021 kolkuttelee ovella, mutta tavoite on vielä kaukana: vaikka lajittelu on lisääntynyt kiitettävästi, L&T:n arvioiden mukaan suomalaisilla rakennustyömailla kierrätysaste on keskimäärin 30–35 prosenttia. Parhaimmat työmaat saattavat päästä 50 prosenttiin.
"Kun 70 prosentin kierrätysaste muuttuu tavoitteesta lain edellyttämäksi velvoitteeksi, on valtaosa yrityksistä auttamatta pulassa", Tupala ennakoi.
Kierrätysaste perustuu työmaalla tapahtuvaan lajitteluun. Jätelaitoksilta vaaditaan oman kierrätysasteensa raportointia, eikä jätteenkäsittelijä voi tehdä rakennustyömaan jätekirjanpitoa asiakkaidensa puolesta.
Kannustimena merkittävät kustannussäästöt
L&T:n ympäristömanagerien luotsaamissa pilottikohteissa on selvitetty, kuinka nykyvaatimusten mukaiseen lajitteluun siirtyminen on vaikuttanut jätehuollon kokonaiskustannuksiin. Vanhan mallin työmaat, joissa rakennusjätteestä erotettiin ainoastaan puu, ovat päässeet erilliskeräyksen myötä jopa 20 prosentin kustannussäästöihin.
"Erot tulevat vain lisääntymään, kun lajittelemattoman rakennusjätteen kustannukset kasvavat entisestään. Eritellystä jätteestä voi sen sijaan saada jopa hyvityksen", Tupala korostaa.
Hyvitystä maksetaan esimerkiksi metallista, pahvista ja muovista. Mitä arvokkaampi materiaali, sitä parempi hyvitys. Arvometalleihin kuuluvat esimerkiksi rosteriputket, joista maksetaan jätteen haltijalle sen hetkisen markkinahinnan mukaan.
L&T auttaa muuttamaan haasteet ratkaisuiksi
Lakiuudistus vaatii rakennusliikkeiltä panostuksia, joihin valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa. Ensimmäinen iso askel on asennemuutos, joka alkaa ylhäältä – jos johto ei sitoudu kantamaan lain vaatimaa vastuuta, kuka sitouttaisi työntekijät?
Täyskäännöstä ei tarvitse tehdä yksin. L&T:n toiminnan perusta on työmaakohtainen jätehuoltosuunnitelma, joka tehdään yhdessä rakennusmestarin kanssa. Työmaalle luodaan yksityiskohtainen lajitteluohjeistus, joka määrittelee, mitä jätejakeita siellä kerätään, miten ja millaisilla välineillä.
"Toimitamme asiakkaalle kaikki tarvittavat keräysvälineet ja lajitteluohjeet niin yleisellä tasolla kuin työntekijä- ja asentajakohtaisesti", Tupala selvittää.
Jos lajittelu ei vielä ohjeistuksen ja koulutuksen myötä ala sujua, auttavat L&T:n ympäristömanagerit työmaan kiertotaloustoimien kehittämisessä. Kun ohjeistukset, työkalut ja ennen kaikkea asenne ovat kunnossa, lajittelu sujuu lähes itsestään.
"He, joilla ei ole halua toimia, keksivät selityksiä. He, joilla halua riittää, keksivät ratkaisuja. Me autamme muuttamaan selitykset ratkaisuiksi", Tupala tiivistää.
Kaipaatko vinkkejä rakennustyömaan jätehuollon suunnitteluun? Kutsu L&T:n asiantuntijat jätehuollon kartoituskäynnille tästä.
