13.11.2020 |

Aika hioo tekijöistä konkareita

Onko 50-vuotias ihminen iäkäs? Onko 50-vuotias työntekijä ikääntyvä? Onko hän vanha?

Mitä sana ’ikä’ tarkoittaa? Perusmerkityksessään pelkästään sitä, kuinka kauan ihminen on elänyt. Sanat eivät kuitenkaan ole tulkinnasta ja sosiaalisesta todellisuudesta irrallisia, vaan päinvastoin työkaluja, joilla rakennamme todellisuutta.

Ja kun tulkitsemme, että ikään liittyy vakiona joitakin muitakin ominaisuuksia kuin elettyjen vuosien määrä, ikä saa väistämättä sivumerkityksiä. Vanha ja raihnainen, ikääntyvä ja hidas oppimaan. Iäkäs ja kaavoihin kangistunut.

Väitän, että olemme noidankierteessä termivalintojemme kanssa niin kauan kuin asenteemme heijastelevat kielteisiä olettamuksia iästä.

Tutkitaan siis dataa: onko olettamuksille pohjaa.

Yli 50-vuotiailla, työntekijätasoisissa tehtävissä työskentelevillä henkilöillä on L&T:llä keskimäärin enemmän sairauspäiviä kuin alle 50-vuotiailla.

Yli 50-vuotiaat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä sairauspäivien osalta. Kaikissa ikäryhmissä on huomattavissa selkeää polarisoitumista sairauspäivien suhteen. Osa työntekijöistämme ei ole koskaan sairauslomalla. Noin 7-9 % kaiken ikäisestä henkilöstöstämme taas tuottaa noin 50 % sairauskuluistamme. Näitä ryhmiä ei määrittele työntekijöiden ikä millään tavalla.

Ei siis ole mitään mieltä olettaa, että yli 50-vuotias työntekijä tulisi tuottamaan jonkin tietyn suuruisen määrän sairauspoissaolokustannuksia.

Eikä ole L&T:n tapa myöskään olla vaikuttamatta henkilöstön hyvinvointiin. Henkilöstömme keskimääräinen eläköitymisikä hiipii koko ajan ylöspäin tietoisen työkykyjohtamisen tuloksena. Työkykyjohtamisen kohteena on meillä koko henkilöstö ja esihenkilöstö, mutta mitattaviin vaikutuksiin kuuluu eläköitymisiän nousu. Panostamalla olemme tässäkin kohtaa saaneet vastineen investoinnillemme.

Mutta entä henkinen kankeus, onko se totta?

Tästä minulla ei ole dataa. L&T:llä on esihenkilöiden käytössä lukuisia eri järjestelmiä emmekä ole havainneet, että niiden käyttäminen olisi säännönmukaisesti hankalampaa yli 50-vuotiaille työntekijöille. Uusien työmenetelmien omaksumisvaikeudetkaan eivät henkilöidy meillä mihinkään ikäryhmään.

Yli 50-vuotiaiden omaa kokemusta ei ole kuitenkaan meillä tutkittu ja siinä on seuraava kehityskohteemme tällä saralla. Oletan, että ikä ei ole ratkaiseva tekijä omaksumiskyvyn suhteen, mutta minulla ei ole yli 50-vuotiaiden itsensä näkemystä asiasta. En tiedä, onko yli 50-vuotiailla L&T:läisillä erityisen tuen tarpeita. Heidän lähijohtajansa tietävät, ja kun he johtavat L&T:n johtajuusprofiilin mukaisesti, he ottavat erityisen tuen tarpeen huomioon. Emme vain ole vielä niin systemaattisella tasolla asian johtamisessa kuin olisi bisnesfiksua olla.

Oletan myös, että useamman kymmenen vuoden työuran tuloksena kertyy mittava määrä osaamista. Oletan, että aika hioo tekijöistä konkareita – ja termistä konkari kiitän S-ryhmää, sieltä olen sanan ylpeästi kopioinut ja varastanut.

Konkari on minusta terminä harvinaisen lupaava. Se kiinnittää huomion osaamiseen ja henkiseen pääomaan.

Ja osaamispohjaista rekrytointiahan jokainen fiksu työnantaja painottaa. Niin mekin, aivan oikeasti, konkreettisesti, käytännön tasolla. Kun raportoin monimuotoisuutta kvartaaleittain ja vertaan hakijoiden ikäjakaumaa rekrytoitujen ikäjakaumaan, saan kerta toisensa jälkeen ylpeänä huokaista, miten ihanteellisen yhtenevät osuudet ovat. Eikä hyvä fiilis jää vain minuun: kun ensi kertaa nostin omalla vastuualueellani esiin, että emme syrji yli 50-vuotiaita työnhaussa, eräs palveluesimies huudahti vilpittömästi, että ”Joo, ne on ihan parhaita!”

Niin ovat. Tervetuloa meille töihin, konkarit.

 

Katso avoimet työpaikkamme 

×
Siirry tietopankkiin: Käytännön oppaita, tallenteita ja katsauksia toimintasi tehostamiseen

Tilaa kirjoitukset sähköpostiisi

Valitse sinua kiinnostavat aiheet.